Kukaan ei varmaan saa tästä mitään selvää.
Ärsyttää olla rakastunut. Väärään henkilöön. On todella turhauttavaa pitää yhtä ihmistä ainoalla samettityynyllään, kun tämä pälyilee muualle.
Ja vaikka keskustelenkin tämän ihmisen kanssa, tiedän, ettei siihen koskaan syntyisi mitään sellaista mitä toivon.
Ja tiedän, ettei se ihminen tiedä, että hän on minulle niin paljon.
Haluaisin mennä kellariin katsomaan elokuvan 'Piukat paikat' jossa näyttelee iki-ihana Marilyn Monroe, mutta minusta tuntuu etten uskalla mennä sinne asti.
Toiseksi, musta tuntuu oudolta se, että olen käyttänyt aikaani johonkin todella turhanpäiväiseen, dataukseen. No, aina ei tarvitse olla niin hyödyllinen. Pitäisiköhän alkaa nukkumaan?
Tjaah, haluaisin kyllä, mutta toisaalta...
En kyllä tiedä.
Haluan tänne erään tietyn : ( Hän nukkuu jo. Hän ei pidä minusta. En tiedä pitääkö millään tasolla. Hän sanoo aina hei. Mutta...
Maalaisin, jos olisi inspiraatiota. Piirtäisin, jos olisi ideoita. Tekisin kaikkea hienoa, jos minusta olisi siihen. Miksi tuntuu, ettei ole? : (
Nyt taidan keittää kupillisen glögiä, ja päättää mitä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti