Senpä vuoksi ahtaaksi käyvä muistini ei enää omaksunut tiedokseen google -tilini salasanaa, joten pyysin sen uudestaan ja sivupa anoi minua tekemään uuden blogin, ja nyt niitä on kaksi kappaletta. Toinen ilmenee nimellä "hurrikaani vesilasissa", enkä vain osaa poistaa sitä, joten nyt se olla möllöttää tyystin vailla tekstiä ja huomiointia.
Antaa olla sitten, kun sormeni eivät löydä tietään oikeille näppäimille toimiakseen niin kuin on tarkoitus.
Kuuntelen discoissa soitettavaa musiikkia, ja totta puhuen se ei vastaa tunteitani. Tunteisiini kuuluu tällä hetkellä jyhkeä päänsärky, levottomuus ja katkeruus siitä, että joku katsoo televisiota.
Omaksun tietokoneen jonkinmuotoiseksi pakokeinoksi arjen askareita, joita nimeltä mainittavia olkoon siivous ja koulunkäynnin ohessa ilmestyneet läksyt. Tietokoneen pikselimaailmaan astun myös tällaisissa tapauksissa, kun jokin toinen laite on evätty minulta.
Nyt pääsemme siihen vaiheeseen, kun tekstini alkaa antaa minusta sellaista kuvaa, etten muuta teekkään kuin istun selkä koukussa yksin pimeässä hihitellen fanfictionille ja tyhjänpäiväisille youtube -videoille, mutta oikeasti en ole 100% sellainen.
Teen muutakin. Luen paljon. Eläinten vallankumous -nide ei saanut minulta rakkautta osakseen, joten luin siitä yheensä n. 24 sivua mutta tein siitä silti kaksi sivua pitkän arvostelun. Kiitos wikipedia.
Toiseksi, pidän maalaamisesta, mutta tämä jatkuva pimeys saa mieleni toimimaan vain puoliteholla, eivätkä ideani loista parhauttaan. Mieleni halajaa monesti paksua, lämmintä, turvaisaa peittoa kera tyynyjen astuessani koulun käytäviltä bussin kautta kotiovelle.
Kolmanneksi olkoon mainitut ystäväni nuo monituiset. Toivon suuresti, että voisin viettää näiden oivien ihmisten kanssa virkistävää loma-aikaa, kun sitä kerran on muutaman hassun päivän verran.
Haluaisin tällä hetkellä pilvien yläpuolelle. Kuuntelen ihan helqarin hyvää musiikkia tällä hetkellä ~
Olis älyttömän siistiä omistaa joku lentävä lisko jolla sitten lentää maailman ympäri..
Jooh missä ikäluokassa liikunkaan, sitä voi miettiä...
Mutta toisaalta, miksei vanha ihminen voisi haaveilla jostain satumaisesta, tuleeko se jossain vaiheessa tosissaa kielletyksi? Tai vähintäänkin oudoksi, että suvaitsevaisuus pastellivärejä ja lentäviä hevosia kohtaan tulee halveksittavaksi... en ole oikein ymmärtänyt sitä koskaan.
Ihmiset katsovat yleensä pitkin nenänvartta jos erehdyn sanomaan että haluan Japaniin tai lento Kuuhun virkistäisi. No, kieltämättä jälkimmäinen ei ole aivan arkipäiväiväistä, mutta eikö se silti kieltämättä olisi hauskaa? :D
Nghh, kukaan ei kuitenkaan jaksa lukea tätä, mutta tätä on mukava kirjoittaa ;P
Joku ihana sympaattinen pikku pallero voisi oleilla sylissäni jota voisin halailla ja välillä vaikka pussata, mutta eihän semmosia ole meitsille luotu.
Iskä on alakerrassa ja evää minun ps3 nautinnon.
Taidan olla reipas ja ottaa siveltimen käteeni ja pyöritellä sitä vähän niin ja noin.
Meitsillä on erittäin vahva tunne, että tämä merkintä on tylsyyden perikuva, arvottomuuden aatelia. Aivan sama, ehkä joskus opin mielenkiinnon herättäväksi mestariksi, nyt minä juon lasin glögiä.
Terveisin Pulsi niin kuin Reetta minua kutsuu
http://www.youtube.com/watch?v=HmpsLIaKlKA&feature=related
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti