Pimeetä

Aivan niin, ulkoilmassa sekä mielen vireystilassa on havaittavissa pimeyttä. Mielen vireystilassa se tarkoittaa lähinnä väsymystä, uupumusta, ja ehkä jonkinsorttista hitautta, eivätkä ajatukset oikein tunnu yltävän mihinkään nappisuorituksiin milloinkaan.
Pimeydestä ja kaamoksestapa vähän inspiroiduin, ja rupesin yx ilta valokuvaaman vaikka olisi pitänyt tehdä kuviskirjaa valmiiksi ja kaikkea muuta.
Lisäksi kuviin halusin sitä sellaista tunnetta, joka tulee juuri silloin, kun rupeaa ajattelemaan sellaisia asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa, mutta mitkä tuntuvat pahalta. Joskus aikakin tuntuu sellaiselta. Sitä ei voi pysäyttää, ja jotkut asiat on pakko katsoa läpi vilkuilematta muualle.
Tuli kauhean apaattinen olo sinä yhtenä iltana. Jännä, kun ihmisten mielet harvoin sopii yhteen, että syntyisi oikeita siteitä.
Mutta, ahdistuksesta autuuteen, koulussa oli oikein viihtyisää, joskin tupakka -päihdevalistukset alkavat pursuta jo korvista, mutta siellä onkin eräs ihana ihminen joka osaa aina piristää, vaikkei edes katsoisi. Silmäys riittää.