Jotenkin ylitsevuotava apatia on vallanut mut. Se ei ole laisinkaan sopivaa sillä haluaisin kovasti olla onnen kukkuloilla ja mailla ja niityillä nyt kun se kerrankin onnistuisi täydellisesti, jos miinustetaan koulun aiheuttama stressi ja aika jonka se vie. Oikeastaan koulu vie suurimman osan mun ajasta.
Argh. Välillä vaan alkaa ahdistamaan se, että kaikki vaan katoaa. Kerrankin mulle on käynyt niin, mistä haaveilin. Yleensä kaikki päätähuimaava on liian hyvää ollakseen totta ja maailma sitten ottaa sen jostain muusta pois.
Pelkään vain että joudun taas kieriskelemään jossain surumielisyydessä ja hakkaan päätä seinään hokien 'miksi minä'.Vaikka oikeasti yrittäisin kuinka mennä eteenpäin, kaikki tietää ettei se onnistu noin vain.
Olen semmoinen ihminen joka ei osaa pitää puoliaan. Jotenkin kauhean... avuton. Raukka. Se on huono piirre.
Jos joku sanoo minulle pahasti, yleensä käännän sen vain itseeni päin ja koetan suojautua jonkin olemattoman taakse ja sulkea korvat kuin puolustautua.
Tässäpä sitä sitten mietin että jaksaako raccaani sellaista ihmistä, jota pitää lähinnä pitää suojassa. Toivon että jaksaa. Ja uskonkin niin.
Olen ihan raukkis. No jaa, enhän minä sille oikein mitään voi. Voin siinä mielessä, että alan kannustamaan itseäni niin maan vitusti ja olemaan vitun vahva ihminen maan tappiin asti ja aloittamalla vaikkapa joogan, jumpan ja menemällä kirjoituskurssille sekä syömään activiaa, mutta nyt ei oikein inpsaa alkaa kehittelemään itsestäni jotain, mitä en jo valmiiksi ole.
Tajusin tässä nimittäin, että monesti (liiankin monesti) ihmiset muodostavat itselleen niin korkeita tavoitteita itsestään, ettei ylitettävää rimaa edes näy yläilmoissa. Sitä vain yrittää etsiä itsestään jotain, mitä ei ole. Kuin kulkisi käytävää, jonka seinillä on tauluja, mitä hienoimpia mutta keskittyy vain siihen että käytävällä ei ole mattoa. Ja se alkaa pännimään niin paljon että kaikki muu unohtuu paitsi paljas lattia, vaikka sekin olisi ihan hyvä lattia.
Kukaan ei taida tajuta mua. Heh. + tämä taitaa tulla melko pitkäksi taas.
Eilen oli aika päätähuimaavaa. Höh. Istun kitara sylissä ja nauran silloin tällöin. Olenkohan hullu. No niin saan kyllä kuulla aika usein o_o
MULLA ON KAAMOSMASENNUS OIKEESTI RGHGHGHGH. Ihan varmasti on. Ulkona on niin pimeääääääääääää. Mietin tänään että miksen oo niin iloinen kun kesällä. No ehkä vittu siksi että ulkona on tasan kahta väriä; mustaa ja valkosta ja mustaa eniten. Niin että hyvää päivää vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti